perjantai 30. maaliskuuta 2012

Kahvista muualla netissä, edition 3/2012

Olen tietysti utelias kahvin suhteen, verkossa on paljon infoa kahviin liittyen. Kaiken kahvinkeiton keskellä on hyvä joskus ottaa samalla reipas infoähky.

Blogeja: Espresso Passione, Kahvia seurailemassa ja Coffee Crusade

Suomen isoin keskustelufoorumi kahvista: Ristretto

Ruokala.netin sarja hyvän kahvin teosta, opastajana Kalle Freese, joka hänkin sijoittui komeasti Vuoden Barista 2012-kilpailuissa:

Sarjan viimeinen osa ei vielä tätä blogausta tehtäessä ollut tullut, joten sitä kannattanee odottaa.

Pidän Twitterissä listaa suomalaisista kahvitweettaajista.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Silvia

Niinkuin monet muut, olen Silvian miehiä. En tarkoita Ruotsin kuningatarta, en edes kansanedustaja Modigia, vaan keitintämme Rancilio Silviaa.

Tutustuin Silviaan niin kuin nykyään tutustutaan: netin välityksellä. Aikasempi keittimemme Krups ei enää tuntunut oikealta. Krupsin oikutteleva luonne kulminoitui totaaliseen kieltäytymiseen maidon vaahdotuksessa, portafilterkin meni täysin tukkoon. Oli aika uudelle koneelle.

Pyrin perehtymään koneen hankintaan huolellisesti, olimmehan sitoutumassa pidemmäksi aikaa. Netti tarjoaa paljon tietoa ja vielä enemmän mielipiteitä. Luin Ristrettoa ja muita lähteitä, suosikkinani Espresso! My Espresso!. Koin, että Silvia vaatii paljon ja antaa vielä enemmän - ostimme koneen.

Verrattuna halpaan Krupsiin on Silvia ihan toista maata. Krupsia ei paljon voinut säätää. Silviakin on päällisin puolin yksinkertainen kone. Silvian teräksisyys tekee toisenlaisen vaikutelman heti. Silvia lämpenee hitaasti, mutta on lämpenemisen jälkeen tasaisen kuuma. Yhdistettynä siihen, että Silviassa on paljon suurempi paine vedelle kuin Krupsissa: Silvia tekee paljon tasalaatuisempaa kahvia kuin halvat espressokeittimet. Silti Silviaa pidetään halpana…

Silvian mukana tuleva manuaali on vaatimaton. Se kertoo laitteesta vähän ja keittämisestä vielä vähemmän. Onneksi netistä löytyi apu tähänkin, Silvian käyttöön on netissä oikein oma koulu.

Alussa minusta haasteellisinta oli löytää oikea määrä kahvia kahvaan. Silvian mukana tulee mitta, jolla saa oikean määrän. Mitta pitää kuitenkin ottaa huolellisesti ja tasan. Manuaalissa ei puhuta grammamääristä mitään. Silvian portafilter on ilmeisesti suunniteltu ottamaan vastaan 14 grammaa kahvia. 14 on vähän verrattuna muihin keittimiin. Kahvin valmistajat yleensä suosittelevat (esim. Kaffa Roastery pakkauksissaan) 18 grammaa per uutto. Yritin täyttää Silviaa liiaksi ja seurauksen saattoi arvata: ei hyvää espressoa. Muutama gramma sinne tänne tuntuu niin vähältä. Espressokeittimelle gramman vaihtelu on paljon, huomaan oppivani.

Ostaessani uutta kahvia Johan & Nyströmillä minua onnekseni palveli tämän vuoden baristakisassa komeasti sijoittunut Milla Vainikainen. Kysyin Vainikaiselta kuinka saisin tasalaatuisempia shotteja. ”Vaaka”, oli lyhyt vastaus. Kahvin voi mitata silmämääräisesti, mutta vaa’alla saa tasaisempia tuloksia. Ostin vaa’an. Nopea opiskelu netissä tuotti tiedon neljästätoista grammasta portafilteriin, +- gramma. Koska vaaka sallii tarkat mitat, olen ollut havaitsevinani, että 14,4 grammaa on minulle sopiva määrä. Saan 14,4 grammalla mielestäni sävykkäimmän espresson 29 sekunnin uuttoajalla.

Kaikki tämä edellyttää kahvimyllyä. Kahvin jauhatuskarkeus muuttaa uuton nopeutta paljon. Painon ja uuttoajan yhtälöä ei saa toimimaan, mikäli jauhatuksen karkeuteen ei voi itse vaikuttaa. Olimme ostaneet kahvimyllyn jo Krupsia varten.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Pysähdy cappuccinolle

Pidän kahvista. Kahden sanan lause, arkinen ja tuttu. Kahvissa ei ole mitään ihmeellistä, sitä vain on yleensä tarjolla huoltoasemien pallopannuista kotien Moccamastereihin. Sumpit voi kumota missä vain. Kuitenkin pidän erityisesti cappuccinoista.

Cappuccino on jotenkin täydellinen kahvinjuonnin metafora. Sen valmistaminen ei ole mitenkään erityisen helppoa - sitä ei noin vain rennosti tiputella niin kuin suodatinkahvia.

Ehei, cappuccinossa mitat ovat tärkeitä. Espresson tulee olla tiputettu tietyssä ajassa, tietyllä kahvin ja veden suhteella. Tämä suhde on miltei salatiedettä. On olemassa maaginen 25-30 sekunnin tiputusaika, jonka aikana espressoa tulee saada noin 40-70 millilitraa. Eri koneisiin menee eri määrä kahvia, mikä sekoittaa kuviota entuudestaan. Mitä, eikö se olekaan yksiselitteistä? Espresso ei paljasta itseään helpolla. Makuvivahteet muuttuvat uutoissa, sama kahvi voi maistua jotenkin toiselta seuraavaksi lasketussa espressossa.

Maidon lämpötilan pitää olla hyvä, ei tulikuuma eikä liioin haalea. Maitoa ei saa olla liikaa, jotta maito ei peittäisi alla olevan kahvin aromeja ja vivahteita. Maidon tulee olla vaahdotettu, mutta vaahdossa ei saa olla suuria kuplia. Erilaisten reseptien mukaan cappuccinon tulee olla 1/3 espressoa, 1/3 maitoa ja 1/3 maitovaahtoa. Moni kuitenkin näkee, että juoma on vielä parempi, mikäli juomasta on 1/3 espressoa ja 2/3 vaahdotettua maitoa. Lopputuloksena on noin puolentoista desilitran juoma, tuollainen vaivainen kupponen.

Juoma tulee nauttia aika nopeasti. Kuppi viilenee kohtuullisen pian. Viilentynyt capuccino ei ole kovin kaksista, juoma on parhaimmillaan heti valmistamisen jälkeen.

Intohimoiset kahvinjuojat arvostavat cappuccinoa. Jostain luin, että italialaisten mielestä on olemassa vain espresso ja cappuccino. Italialaisten mielestä cappuccinoa saa nauttia vain aamuisin, loppupäivä on omistettu espressolle. Caffé latte on iso ja pysyy lämpimänä pidempään, mutta lattet ovat lähinnä maitoa cappuccinoon verrattuna. Lattessa olevan maitomäärän alta on vaikea löytää kahvin aromeja. Cappuccinon maito, lähinnä maitovaahto, on enemmän tasapainossa espresson kanssa.

Cappuccinon Zen, iso valmistelu ohikiitävään nautintoon, täynnä turhautuneita hetkiä ja tuhlattuja epäonnistuneita espressoshotteja. Koneet vikuroivat, portafilterit menevät tukkoon, milloin on annosteltu liikaa ja milloin liian vähän kahvia. Japanilainen teeseremoniakin luultavasti kestää kauemmin kuin se hetki, milloin cappuccino on jumalten nektaria.

Kotona tehty aamuinen cappuccino on enemmän rituaalimainen. Valmistelut virittävät niihin muutamiin sekunteihin, milloin kupissa on kahvijuomaa. Koko tapahtuma kestää helposti puoli tuntia. Konekin pitää pestä. Onko sinulla kiire?

Eräässä dokumentissa tsunamin tuhoista Japanissa, esiteltiin heppu nimeltä Coffee Joe. Joe haluaa tarjota tuhon keskellä kupposen. Hetken, jolloin kaikki pysähtyy. Tämä kaveri oli löytänyt kahville samanlaisen ajatuksen kuin teeseremoniassa, hänelle kahviseremoniaan kuuluivat vanhat savikiekot ja tietty vanhahtava 1920-1930-lukulainen pukeutuminen. Olin yllättynyt. Minusta kahviin ei ollut koskaan liittynyt erityisesti verkkaisuus.

Suodatinkahvi sopii ajattelemattomaan kahvinjuontiin. Kone keittää kahvin, ihminen vain kaataa kahvin kuppiin ja lisää ehkä mausteita. Kahvipöydissä huomio ei ole kahvissa, vaan toisissa ihmisissä. Yksin ollessaan ihmiset haluavat kofeiininsa heti. Kahvin jälkeen touhujansa voi jatkaa karvan verran pontevammin. Kuppi huiviin, eikä siitä kenties sen enempää. Makua, kyllä. Tekemistä ja käsityötä, ei niinkään.