Pidän kahvista. Kahden sanan lause, arkinen ja tuttu. Kahvissa ei ole mitään ihmeellistä, sitä vain on yleensä tarjolla huoltoasemien pallopannuista kotien Moccamastereihin. Sumpit voi kumota missä vain. Kuitenkin pidän erityisesti cappuccinoista.
Cappuccino on jotenkin täydellinen kahvinjuonnin metafora. Sen valmistaminen ei ole mitenkään erityisen helppoa - sitä ei noin vain rennosti tiputella niin kuin suodatinkahvia.
Ehei, cappuccinossa mitat ovat tärkeitä. Espresson tulee olla tiputettu tietyssä ajassa, tietyllä kahvin ja veden suhteella. Tämä suhde on miltei salatiedettä. On olemassa maaginen 25-30 sekunnin tiputusaika, jonka aikana espressoa tulee saada noin 40-70 millilitraa. Eri koneisiin menee eri määrä kahvia, mikä sekoittaa kuviota entuudestaan. Mitä, eikö se olekaan yksiselitteistä? Espresso ei paljasta itseään helpolla. Makuvivahteet muuttuvat uutoissa, sama kahvi voi maistua jotenkin toiselta seuraavaksi lasketussa espressossa.
Maidon lämpötilan pitää olla hyvä, ei tulikuuma eikä liioin haalea. Maitoa ei saa olla liikaa, jotta maito ei peittäisi alla olevan kahvin aromeja ja vivahteita. Maidon tulee olla vaahdotettu, mutta vaahdossa ei saa olla suuria kuplia. Erilaisten reseptien mukaan cappuccinon tulee olla 1/3 espressoa, 1/3 maitoa ja 1/3 maitovaahtoa. Moni kuitenkin näkee, että juoma on vielä parempi, mikäli juomasta on 1/3 espressoa ja 2/3 vaahdotettua maitoa. Lopputuloksena on noin puolentoista desilitran juoma, tuollainen vaivainen kupponen.
Juoma tulee nauttia aika nopeasti. Kuppi viilenee kohtuullisen pian. Viilentynyt capuccino ei ole kovin kaksista, juoma on parhaimmillaan heti valmistamisen jälkeen.
Intohimoiset kahvinjuojat arvostavat cappuccinoa. Jostain luin, että italialaisten mielestä on olemassa vain espresso ja cappuccino. Italialaisten mielestä cappuccinoa saa nauttia vain aamuisin, loppupäivä on omistettu espressolle. Caffé latte on iso ja pysyy lämpimänä pidempään, mutta lattet ovat lähinnä maitoa cappuccinoon verrattuna. Lattessa olevan maitomäärän alta on vaikea löytää kahvin aromeja. Cappuccinon maito, lähinnä maitovaahto, on enemmän tasapainossa espresson kanssa.
Cappuccinon Zen, iso valmistelu ohikiitävään nautintoon, täynnä turhautuneita hetkiä ja tuhlattuja epäonnistuneita espressoshotteja. Koneet vikuroivat, portafilterit menevät tukkoon, milloin on annosteltu liikaa ja milloin liian vähän kahvia. Japanilainen teeseremoniakin luultavasti kestää kauemmin kuin se hetki, milloin cappuccino on jumalten nektaria.
Kotona tehty aamuinen cappuccino on enemmän rituaalimainen. Valmistelut virittävät niihin muutamiin sekunteihin, milloin kupissa on kahvijuomaa. Koko tapahtuma kestää helposti puoli tuntia. Konekin pitää pestä. Onko sinulla kiire?
Eräässä dokumentissa tsunamin tuhoista Japanissa, esiteltiin heppu nimeltä Coffee Joe. Joe haluaa tarjota tuhon keskellä kupposen. Hetken, jolloin kaikki pysähtyy. Tämä kaveri oli löytänyt kahville samanlaisen ajatuksen kuin teeseremoniassa, hänelle kahviseremoniaan kuuluivat vanhat savikiekot ja tietty vanhahtava 1920-1930-lukulainen pukeutuminen. Olin yllättynyt. Minusta kahviin ei ollut koskaan liittynyt erityisesti verkkaisuus.
Suodatinkahvi sopii ajattelemattomaan kahvinjuontiin. Kone keittää kahvin, ihminen vain kaataa kahvin kuppiin ja lisää ehkä mausteita. Kahvipöydissä huomio ei ole kahvissa, vaan toisissa ihmisissä. Yksin ollessaan ihmiset haluavat kofeiininsa heti. Kahvin jälkeen touhujansa voi jatkaa karvan verran pontevammin. Kuppi huiviin, eikä siitä kenties sen enempää. Makua, kyllä. Tekemistä ja käsityötä, ei niinkään.
