Kahvi mustana

Suodatinkahvi on suomalaisille tuttu juoma - sitähän me yleensä kutsumme “kahviksi” tai “tavalliseksi kahviksi”. Viime aikoina olen löytänyt suodatinkahvin uudelleen. Suodatinkahvi voi olla todella hyvää, mikäli tekee juomansa käsin.

Välineidenkään ei tarvitse olla sen kaksisempia. Irtokahvisuppilon saa muutamalla eurolla. Suppilo voi olla pieni, yksi mukillinen kerrallaan on ihan hyvä määrä. Vedenkeitin, vesipannu tai miksei vaikka kattila riittää veden keittämiseen.

Suodatinpaperien on parempi olla hyvänlaatuisia, Melitta tuntuu maistuvan vähemmän kuin esimerkiksi Rainbow. Jokainen suodatinpaperi kuitenkin päästää vähän paperin makua juomaan. Netin konsensus tuntuu olevan, että suodatinpaperi kannattaa huuhdella kunnolla vedellä ennen kuin siihen laskee kahvin purut. Suodattimen huuhtelu on hyvin helppoa. Paperi laitetaan suodattimeen ja sen läpi lasketaan aimo määrä vettä. Toiset käyttävät kiehuvaa, toisille (niin kuin minulle) riittää kylmä vesi, kunhan vettä lotrataan suodattimessa reilusti.

Tämän jälkeen kahvia annostellaan suodattimeen suhteessa 65 g kahvia/litra vettä. Normaali iso muki vetää noin 3,3 dl vettä, joten 21 grammaa kahvia toimii hienosti tälle mukilliselle.

Kahvin jauhaminen juuri ennen juoman valmistusta on hyvän suodatinkahvin perusta. Jauhettu kahvi heikkenee laadullisesti hyvin nopeasti. Se härskiintyy tunneissa. Kahvipapu kokonaisena säilyy varsin hyvänä noin kuukauden paahtopäivästä. Kun kahvi on jauhettu, on kahvi alttiina ilman hapelle. Hyvä kahvimylly on ainoa isompi ostos, joka on miltei välttämätön hyvään kahvijuomaan. Jos jaksaa jauhaa kahvinsa käsin, pääsee Harion Skerton-myllyyn kiinni n. 50 eurolla.

Jauhatuksen karkeudella on merkitystä suodatinkahvissa niin kuin kaikissa muissakin kahvijuomissa. Liian karkean jauheen läpi vesi kulkee liian nopeasti, jolloin kahvista tulee laihaa ja aliuuttunutta. Liian hieno jauhe yliuuttuu, jolloin kahvista tulee kitkerää. Hyvän jauhatuksen löytää kokeilemalla: kun juoma tulee valmiiksi niin, että vettä lasketaan juoman läpi 4-6 minuuttia, on karkeus sopiva.

Ennen veden laskemista juomaan kannattaa suodatinsuppiloa ravistella kevyesti, jotta kahvijauhe asettuu tasaisesti suppilon pohjalle. Veden laskeminen alkaa kastelemalla kahvijauhe, niin että se turpoaa ja on kokonaan märkää. Kahvin annetaan hetken kuplia ja “kukkia” noin 30 sekunnin ajan. Tämän jälkeen vettä lasketaan kahvijauheelle niin, että kahvijauheen päällä on vettä tasaisesti n. senttimetrin verran. Vettä ei pidä laskea sen enempää, sillä kahvijauheen on hyvä pysyä suodattimen pohjalla tasaisena kakkuna. Mikäli kahvijauhe ja vesi muodostavat tasaisen sotkun, tulee kahvista laihan makuista.

Juoman uututtua kokonaan kannattaa juoman antaa jäähtyä hetken, kenties muutaman minuutin ajan. Näin juoman sävyt tulevat esiin lämmön alta. Liian kuumasta kahvista ei maista kuin kuumuuden. Kahvin säilyttäminen kuumana pannussa heikentää kahvin makua nopeasti. Kahvia ei pidä kuumentaa suodattamisen jälkeen. Jokainen huoltoasemalla kahvia juonut tietää hyvin, minkälaista tervaa kahvin seisottaminen lämpöalustalla synnyttää.

Näin tehty kahvijuoma on kirkas ja kevyt. Hyvä suodatinkahvi maistuu lähtökohtaisesti marjaiselta tai pähkinäiseltä. Juomassa on runsaasti vivahteita. Tähän mennessä olen tykännyt kovasti Turun kahvipaahtimon Ethiopiasta. Tällainen kahvi on parhainta mustana, ei maitoa eikä sokeria muuttamassa juoman sävyjä.

Ihan perusmarkettikahvikin hyötyy tällaisesta menetelmästä. Näin suodatettu Juhla Mokka on erilainen elämys kuin koneella keitetty juoma. Koneet tekevät kahvin tasaisella tiputuksella. Vesi noruu suoraan kahvijauheen keskelle, minkä takia osa kahvista aliuuttuu ja osa saattaa yliuuttua. Koneet eivät myöskään anna kahville “kukkimis”aikaa, vaan kahvi tehdään jatkuvalla veden syötöllä.

Teki kahvinsa sitten koneella tai käsin valuttelemalla, on kaikkien kahvin valmistuksessa käytettävien astioiden puhtaus kovin tärkeää. Kahvirasvan härskiintyminen on pahan kahvin perusta. Jos kahvirasvaa jää johonkin pieniäkin määriä härskiintymään, kahvin maku heikkenee välittömästi. Tämän syyn takia kahvinkeittimen vesisäiliötä ei koskaan pitäisi täyttää saman keittimen pannulla. Raikkaan puhtaan veden ketju hanasta vedenkeittimen ja suodattimen kautta mukiin on merkittävä. Onneksi Helsingissä hanasta tulee hyvätasoista, kirkasta, puhdasta ja maistuvaa vettä.

"The Set", löytämisen riemu ja cappuccinon resepti

Joskus on hetkiä, kun hehkulamppu syttyy pään päällä. Bean Here, Bean Theren blogauksen lukeminen oli mulle sellainen. Espresso ja cappuccino settinä, tottakai, miksiei, juuri näin. Tämän yhdistelmän olen tilannut usein peräjälkeen kahvilassa, mutta tilaukseni ei ole ollut erityisen tietoinen. Olen vain halunnut maistaa kahvia mustana ja maidolla. Settinä tämä on makumatka, jossa espresson eri sävyt tulevat monin tavoin esiin.

Silviassani on vakiomallinen kahva, josta tulee juomaa kahdesta nokasta ulos. Vakiomallisella kahvalla saa tehtyä kaksi espressoa kerralla. Näin tehty espresso on lyhyt: 24 g jaettuna kahteen kuppiin eli yksi espresso on noin 12 g (nokat eivat välttämättä jaa juomaa aivan tasan kuppien välillä).

Espresso on niin lyhyt, että se tulee juotua yhdellä suullisella. Mustan espresson hapokkuus ja aromit ovat hetken läsnä. Setin cappuccinolla saa maistaa vaahdotetun maidon makeutta ja espresson niitä sävyjä, jotka yhdistyvät maidon kanssa. Todellinen half and half. Tämä setti antaa paljon kahvinautintoa.

Löysin tähän saakka maukkaimman cappuccinoreseptin James Hoffmannin blogista. Jotta saan saman maidon ja kahvin välisen suhteen kuin Hoffmann, joudun laskemaan maidon määrän noin 64 grammaan. Espressokahvan filtterin suuruus vaikuttaa todella monessa paikassa! Espressokoneeni Silvian filtteri on 14 grammaa, minkä takia halutun uuttosuhteen espresso on 24 grammaa, minkä takia yksi shotti on 12 grammaa jne. Maitomäärä vaikuttaa cappuccinon makuun paljon.

Maidon lämpötila on tärkeää maun kannalta. Jos maidon kuumentaa liian kuumaksi, ei sen alta maista mitään. Hoffmannin alkuperäinen ohje oli ilmeisesti +45C, mitä kommenteissa kuitenkin pidettiin kovin alhaisena. Perusohje vaahdotetulle maidolle on monissa teksteissä +65C, joten Hoffmannin modattu +55C on sekin alhainen. Tavoitteena on herkullinen, nopeasti juotavissa oleva kahvijuoma. Tämän tavoitteen Hoffmannin resepti saavuttaa leikiten.

Hoffmannin blogi on arvoltaan silkkaa kultaa. Blogista löytyy todella paljon hyvää tietoa niin kahvin lähtökohdista, kahvijuomien valmistamisesta ja kahvin paahtamisesta. James Hoffmann on baristamaailmanmestari vuodelta 2007, joten blogissa on paljon yleistä kahvialan keskustelua. Lukijan kannalta on mukavaa, että hän kirjoittaa asioista kepeästi, mutta tarkasti.

Halusin palkita näin hyvän homman jotenkin. Hoffmann on mukana pienpaahtimo Square Mile Coffeessa ja kirjoitusten imponoimana rohkaistuin tilaamaan kahvia suoraan Square Mile Coffeen verkkokaupasta. Sieltä saapui espresso Blackburn Estate AA, joka on kevyt, marjaisa ja mukavan hapokas.

Square Mile Coffee suosittelee, että kahvipavut kulutetaan kuukauden sisään paahtopäivästä, niinkuin Tim Wendelboekin. Tähänastiset kokemukseni papujen maun muuttumisesta saavat minut samalla kannalle. Vaikka pavut olisi paahtanut kuka tahansa guru, niiden maku alkaa olla kuukauden päästä toinen. Ihmettelenkin, miksi suuret valmistajat antavat pahimmillaan parasta ennen -päiväyksen yli 18 kuukauden päähän? Jotain hassua siinä on. Paahdettu kahvi on tuoretuote.

Espresso on Suomessa trendi-ilmiö. Internet mahdollistaa nykyään tiedon nopean leviämisen ja keskustelut, joihin osallistumalla osaamistaan voi kasvattaa. Kenties siksi trendi kahvin tason nousussa leviää nopeasti - Suomessakin ensimmäiset paikat, joissa espressopohjaiset juomat olivat “iso hitti”, olivat saapuneet vasta 90-luvulla. Helsinkiin rantautuneet Robert’sit, Wayne’sit ja Coffee Houset matkivat Starbucksia, mikä oli saanut vastaavanlaisen kahvibuumin alkuun USAssa.

Pienet paikat ilmeisesti kykenevät vasta nyt saamaan erityisiä raaka-aineita kohtuullisin kustannuksin ja vaivoin. Tämä koskee niin pienpaahtimoita kuin kahviloitakin. Internetin ihme on laskenut tiedon saannin ja kahvin valmistuksessa tarvittavien välineiden kustannuksia pienemmiksi, mikä mahdollistaa tälläisen kaupanteon - ainakin näin oletan. En muista, että Suomessa olisi juuri ennen 2000-lukua myyty tässä mittakaavassa kotikeittäjille juuri muuta kuin suodatinkeittimiä ja mokkapannuja. Suomalainen kahvikulttuuri on ollut voimakkaasti pannukahvin ja suodatinkahvin kulttuuria. Internet toi meidänkin ulottuvillemme espresson kotona tekemisen riemun, ainakaan verkkokeskusteluja menetelmistä ei aiemmin ole voinut vaivoitta käydä.

Eri maissa on ollut omanlaisiansa kahvikulttuureja. Brasiliassa tavallisin kahvi juodaan tyyliin “café con leite”, puolet vahvaa kahvijuomaa ja puolet kuumaksi keitettyä maitoa. Jollain lailla se muistuttaa ranskalaisten Café au lait’ta, joka on brasilialaisten mukaan kuitenkin aivan eri asia.

Samasta kasvista saa äärettömän kirjon erilaisia juomia. Ehkä se on konsumerismia, ehkä se on trendi, ehkä kahvin nauttiminen on osa kulttuuria. Ruoan ja juoman muodit ovat kenties vaihtelevia, mutta kahvi on ollut eri tavoin läsnä suomalaisissa pöydissä jo pitkään.

Good Life Coffeen Lauri puhuu lisää kahvilakulttuurista yrittäjän näkökulmasta Nordic Coffee Culturen blogauksessa.

Good Life Coffee

Stadiin avattiin joitakin päiviä sitten uusi hyvän kahvin kahvila, Good Life Coffee. Omistajat tuntuvat ottavan kahvin todella pieteetillä.

Good Life Coffee on Kalliossa, Kolmannella Linjalla. Se on pieni ja nätti. Laskeskelin siellä olevan n. 12 asiakaspaikkaa. Jatkuvasta kävijävirrasta päätellen välillä voi olla vaikeaa saada itselleen istuinta. Kallion ja Sörkan alueella on nyt kaksi todella hienoa kahvilaa, joista Sävy löytyy Sörkan puolelta.

Huomaan, että mulla on vaikeuksia löytää nimike näille kahviloille. Kahvia saa eri tasoisista paikoista. Tuntuu jotenkin mielettömältä kutsua Good Life Coffeeta ja Sävyä “vain” kahviloiksi, jos mikä tahansa seisonutta suodatinkahvia tarjoava kahvila on kahvila. Olisiko hyvän kahvin kahvila hyvä nimitys? Jotain kankeaa tuossa nimityksessä on. Toisaalta, ovathan sekä Chez Dominique että McDonalds ravintoloita…oh well.

Good Life Coffeen listalta saa espressopohjaisia juomia sekä suodatettua (aeropress ja pourover (=se ihan “tavallinen” suodatinkahvi, tosin käsin suodatettuna)) kahvia. En ole vielä kokeillut heidän suodatinkahvejaan.

Ensimmäisellä käynnilläni heillä oli espressona Bulia ja seuraavalla kerralla vuorossa oli Tim Wendelboen Espresso. Espressoa saa kahdessa koossa, yhtenä shottina tai tuplana. Good Life Coffee tekee oletuksena cappuccinon yhteen espressoon, mikä on ilmeisen perinteistä. Heidän cappuccinonsa on hyvin lempeä, minkä takia sen juomista pitää jopa jarrutella. On liiankin helppoa juoda herkullinen cappuccino kiireellä pois.

Buli on ihanaa. Tim Wendelboe on ihanaa. Wendelboen maku? Monitahoinen. Suussani maistui jokin punainen marja ja karamelli. Wendelboen espresson paahdossa on makeutta. Kotona olin havaitsevinani, että Wendelboen maku muuttuu jonkin verran kun jauhatusastetta ja kahvin määrää muuttaa uutoissa. Maku oli kuitenkin erinomainen kaikilla muutoksilla.

Luettuani eri kahvifoorumeita ja blogeja sain käsityksen, että Tim Wendelboe on todella legenda pienkahvipaahtimojen keskuudessa. Wendelboen tinkimätön asenne suhteessa papuun ja paahtamiseen on ihailtavaa. Musta on hienoa, että Good Life Coffee on saanut järjestettyä valikoimiinsa Wendelboen kahvit. Olkoonkin, että Wendelboesta joutuu maksamaan todellisen highend-hinnan. 250g espressopapua maksoi 19€.

Mulle suurin juttu oli kuitenkin tajuta, miten isoja sävyeroja eri laitteet tekevät samoihin kahveihin. Toki myös baristalla on merkitystä. Buli tuntui musta kotona kevyemmältä ja taasen Tim Wendelboe tujummalta kuin Good Life Coffeessa. Kenties opin aina jotain uutta samalla kun juon ammattibaristan keittämää cappuccinoa. Ainakin mua mietityttää kerta toisensa jälkeen eri uuttojen nopeuden ja tiukkuuden suhde verrattuna makuun.

Good Life Coffee myy montaa papua mukaan, bongasin hyllystä ainakin Helsingin kahvipaahtimon, Turun kahvipaahtimon, Kaffa Roasteryn, Johan & Nyströmin, Drop Coffeen, Koppikaffen ja Tim Wendelboen kahvit. Kotikeittäjällä on nykyään Stadissa jo varsin mukavasti paikkoja, mistä ostaa todella hyvää kahvia. Good Life Coffeella on myynnissä myös Wilfan laitteita, jotka ovat ilmeisesti suodattelijalle mitä oivallisin valinta. Muitakin laitteita löytyi…

Buli

Tutustuin Buliin käydessäni Helsingin kahvipaahtimon kahvilassa Skanno Caféssa, maun voimakkuus sai minut mietteliääksi - mutta ostin tyytyväisenä kahvia.

Ostin ensin cappuccinon ja sen jälkeen espresson tehtynä samasta kahvista, omalaatuisten tapojeni mukaan. Tällä kertaa Skanno Cafén myllyssä oli Helsingin kahvipaahtimon Bulia.

Kahvin paahtaja sattui olemaan tiskin takana, juttelimme hetken. Hän kertoi kahvinsa lähtökohdista, kahvilastaan ja paahtimostaan. Paahtaja tuntui olevan varsin mielissään pienestä indonesialaisesta Lintong-lajikkeen lisästä Bulissa, tyytyväinen makulöytöönsä. Juotuani nyt pussillisen Bulia voin yhtyä tähän mielipiteeseen, tai ainakin siihen, että Buli on erittäin maukasta.

Buli on yllättävän kukkea. Siinä on voimakas hapokas lähtömaku ja pitkään suussa maistuva jälkimaku. Ensimaku on kuin kuuman kahvin kanssa jokin sitrushedelmä, kenties appelsiini, aukeaisi kielellä. Maku jatkuu miellyttävänä pitkään, pehmentyen ja miedontuen. Ei tunnu mitään kitkeryyttä. Buli tuottaa nautinnollisen cappuccinon, voimakas kahvi maistuu maidon alta.

Olen huomannut, että kahvia voi hienosäätää muuttamalla muutakin kuin jauhatuskarkeutta. Samalla karkeudella kahvin määrän pienet muutokset vaikuttavat uuttoaikaan, olen tällä menettelyllä saanut 28-29 sekunnin espressoja 24-25 gramman massalla valmista espressoa. Muutokset kahvin määrässä pesässä voivat olla kovin pieniä, tyyliin 14,4 grammasta 14,0:aan grammaan. Pointtina ei ole kikkailla kahvin määrän kanssa, mutta näillä pienillä korjausliikkeillä saan espresson pysymään notkeudeltaan ohuena siirappina ja maultaan aavistuksen makeana. Menettely vaatii tarkkaa punnitusta. Vaaka oli hyvä ostos.

Huomaan myös, että tavallaan tykkään 14 gramman filtterin tuplaespressosta. Se ei ole niin tiukka juoma kuin mitä highend-koneiden 18+ gramman filttereistä tulee. Kotona Silvialla keittäessä tykästyin Buliin vielä enemmän. Taidan keittää espresson Silvian filtterin takia aavistuksen laihemmaksi kuin Skannossa, ajan kanssa Bulista löytyi monia sävyjä.

Lukija on oikeassa, uumoilessaan espressonkeiton olevan hieman nörtähtävää. Espresso on pirullinen juoma keitettäväksi, mikäli on saanut joskus maistaa herkullista espressoa. Kaikki tarkkuus valmistuksessa pyrkii vain makukokemuksen edes jonkinlaiseen toisintamiseen, jotta espressonkeitto ei olisi pelkkää hakuammuntaa. Fakta on, että hyvä kahvi on suhteellisen kallista. Papuja ei halua tuhlata.

Posti toi espresson teon tueksi Scott Raon kirjan The Professional Barista’s Handbook. Raon kirjasta opin heti sen, että espressofiltterin kanssa ei voi olla liian huolellinen. Filtterin pitää olla kuiva, kahvi pitää saada sinne tasaisesti ilman klimppejä ja tamppauksen jälkeen kahvipatjalle ei saa tapahtua mitään. Myllyäni ei ole varustettu jakelijalla, joten suoraan nokasta tullessaan kahvi hivenen klimppiintyy. Otin käyttöön Weiss-menetelmän: käytän pientä pohjatonta purkkia apulaitana ja pienellä pätkällä kitaran kieltä pyrin pyörittämään kahvista klimpit pois ennen tamppaamista. Weissaamisella varmistetaan, että kahvi on tasaisesti jaettu filtteriin ennen tamppausta. Jos kahvi on epätasaisesti tiivistynyt, menee vesi jostain läpi nopeammin ja lopputuloksena on maultaan aliuutettu kahvi - se ei vain ole niin paksua suutuntumaltaan ja maistuu vetiseltä. Kahviloiden huippumyllyt toki tekevät hyvin, hyvin tasaista jälkeä. Weissaaminen on tavallisten kotikeittäjien tekniikka. Kotikeittäjillä on kenties enemmän aikaa käsityöhön kuin rahaa ammattitason myllyihin.

Alan ymmärtää kokkeja. On ilo oppia, saada pientä kehittymistä siellä täällä omissa keitoksissaan. Jacques Boissonsin tavoin oman taidon kehittyminen saa minut arvostamaan taitavia baristoja yhä enemmän. Sävyn, Skanno Cafén, Kaffan, Johan & Nyströmin etc. baristat loihtivat todella maukkaita juomia, joten jos lukija sattuu olemaan jonkin tällaisen kahvilan lähellä - suosittelen poikkeamista cappuccinolle.

Visiitti Kahvila Sävyyn

Kotona espresson keittäminen vaatii viitseliäisyyttä. Jos haluaa cappuccinonsa nopeasti, on syytä mennä kahvilaan.

Helsinkiläisten onneksi on kaupungissamme nykyään muutama pieni kahvila, joista saa poikkeuksellisen hyvää vastapaahdettua kahvia. Kahvila Sävy sijaitsee Sörnäisissä, Piritoriksikin kutsutun aukion laidalla Kinaporinkadulla. Sörkka on muuttunut paljon sitten takavuosien, jonkin verran viihtyisämmäksi. Sävy antaa uuden syyn käydä Sörkassa.

Lyhyestä historiastaan huolimatta Sävy on vanhan oloinen, pieni kahvihuone ihan muutamilla asiakaspaikoilla. Omalla tavallaan romanttinen tila antaa varsin mukavat puitteet itse asialle, kahville. Lukuun ottamatta kahvia on menu varsin rajallinen - mikä lisää paikan charmia. Croissantit ovat herkullisia.

Sävy on todella keskittynyt kahviin. Kahvia saa erilaisilla uutoilla AeroPressistä suodatinkahviin sekä espressopohjaisina. Jokaisen Sävyssä juomani kahvin laatu on ollut todella huikea. Nuorehkon oloinen omistaja tuntuu olevan todella innoitettu hyvästä kahvista. Hän keskustelee mielellään eri mauista ja siitä, kuinka hän päätyy lopputuloksena oleviin juomiin.

Turun kahvipaahtimon espressosta tehdyn cappuccinon ensimmäinen nyanssi oli pähkinäinen hyvällä tavalla. Maku oli voimakas, olematta mitenkään ylitsekäyvä. Jälkimaku oli pitkä ja makeahko. Omistaja loihti cappuccinoon nautinnollisen kauniin latte artin. Hänellä oli toisessa espressomyllyssä ruotsalaisen paahtimo Drop Coffeen vieraskahvia, enkä uteliaisuuttani voinut olla pyytämättä tästä kahvista tehtyä cappuccinoa. Drop Coffee oli hyvin vaaleaa ja ensimaku olikin kovin mieto, mutta jalkimaun tenhoava hyvyys sai minut vielä tilaamaan espresson samasta kahvista. Drop Coffeesta tehty espresso vahvisti tunnelmiani hapokkaasta, mutta ei kitkerästä miedosta kahvista, jonka ensimmäinen maku oli miltei olematon mutta jälkimaku taivaallinen ja oudon makea.

Omistaja harmitteli ensimmäistä makua - hän kommentoi, että ei ollut kenties vielä löytänyt parhaita säätöjä laitteistaan Drop Coffeen kahville. Hän halusi saada myös ensi makuun voimakkaamman aromin.

Espresso on uuttotapana pirullinen. Aivan kuin Drop Coffeen kahvi piilottaisi salansa, vihjaillen ja keimaillen. Luullakseni tässä on myös espresson viehätys - makukirjo on todella laaja ja pienet säädöt ja muutokset laitteissa muuttavat makua merkittävästi. Kotikoneiden väljemmät asetukset tekevät kotikeittäjälle tasalaatuisuuden saavuttamisen vielä hankalammaksi kuin mitä se on kahviloiden La Marzoccoilla…

Kysyin omistajalta näistä erikoisista kahvipavuista. Hän kertoi matkanneensa Ruotsiin tutustumaan sikäläiseen kahvikulttuuriin ja kahviloihin. Käynnillään Drop Coffeessa oli hänelle myyty nämä pavut viiden kilon säkissä tyyliin “testaa ja ihastu”. Pienpaahtimot voivat tehdä jotain tällaista. Tämä viiden kilon erä on ilmeisesti uniikki paahto, vain nämä viisi kiloa juuri tällä tavalla…

Kotikeittäjälle Sävy myy mukaan Turun kahvipaahtimon kahveja. Olen tähän mennessä saanut niistä vain hyviä kokemuksia, joten voinen suositella niitä: olen saanut Turun Kahvipaahtimon espressosta tuoretta, hyvää pähkinäistä makua myös Silviallani.

Sävy on muuttamassa, kenties toukokuun alkupuolella. Uusi paikka tulee Harjukadun ja Aleksis Kiven kadun kulmaan, lähelle nykyistä sijaintia.

Vaaleammalla paahdolla

Kävin Cremassa hakemassa jotain uutta. Ostin Love Coffeen Honduras San Jóse Estatea, vähän vaaleapaahtoisempaa kahvia pressopannua ja kenties suodatinkahviakin varten. Rakastan cappuccinojani, mutta haluan käyttää muitakin uuttomenetelmiä.

Pressopannulla kahvin valmistaminen on yksinkertaista. Veden keittämisen jälkeen juoma on valmis noin viiden minuutin kuluttua. Koska olen noviisi, noudatan annettuja ohjeita. Hoffmannin ohjeen mukaisesti käytin isoon mukilliseeni 200g eli 2 dl vettä ja 15g hyvinkin karkeaksi jauhaamaani kahvia.

Olen hämilläni. Juon harvoin mustaa kahvia, en ole siis mikään hardcore-espresson juomari. Honduras-kahvin maku oli pyöreä, pehmeä, mieto ja marjaisa. Sen tietysti tunnisti kahviksi, tuoksu oli oikeinkin miellyttävä. Juomassa oli kuitenkin suutuntumansa puolesta jopa jotain teemäistä, hyvin kevyttä. Kevyt ei ole sana, jonka normaalisti yhdistän kahviin. Käytän yleensä maitoa kahvijuomissani. Koska rakastuin taannoisella Wienin matkalla Café Melangeen, maitoni on yleensä niin rasvaista kuin kaupasta saa. Ehkä siksi koenkin mustan kahvin näin, miltei mehumaisena. Teen juon ilman mausteita.

Tee ei kuitenkaan koskaan ole marjaisaa, ellei se ole maustettua laatua. Kahvista löytyy hedelmäisiä sävyjä, mikäli kahvi on tuoretta. Kaffan espressosta maistan heidän mainostamansa sitrushedelmän. Tuore kahvi on parhaimmillaan todella monisävyinen juoma - ilman, että siihen on lisätty mitään. Kaikki löytyy kahvipavusta.

Alan ymmärtämään vaaleampia paahtoja. Vaalea paahto saattaa antaa enemmän kahvipavun nyansseja lävitse. Maitopohjaisiin juomiin tarjotaan yleensä tummempia paahtoja. Tummat paahdot ovat voimakkaita, kahvi maistuu maidon takaa. Myyjät kutsuvat sitä kahvin bodyksi. Tumma ei ole niin hentoista. Kuitenkin viime aikoina cappuccinonikin ovat olleet herkullisia hivenen tavanomaista espressopaahtoakin vaaleammilla paahdoilla. Pitkään join vain tummemmista paahdoista tehtyjä kahveja. Arka tutustumiseni vaaleampiin paahtoihin ja kahviin mustana ilman mausteita tullee jatkumaan.

Muusikkona Suomea pääsee koluamaan joka puolelta. Kahvi on meille polttoainetta, pitkiä matkoja ei jaksa ilman kahvin suomaa piristystä. Työmaitten ja huoltoasemien kahvi seisoo pitkään. On tavallista, että taukojen kahvi on kitkerää ja palanutta. Joillekin duunareille seisonut kahvi tuntuu olevan jopa ylpeilyn aihe, sitä juodaan kuin Kossua, ärjäisyllä kitaan kumoten. Yhdistettynä kuvaan joittenkin paikkojen umpiruskeista pesemättömistä kahvipannuista ei ole ehkä ihme, että mustaa kahvia ei niin paljoa vaistomaisesti tee mieli. Kahvi muuttuu noissa tilanteissa nautintoaineesta piristysruiskeeksi, sitä käytetään efektin vuoksi. Paha maku on pakko peittää maidolla. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka hakevat mieluummin efektinsä energiajuomista. Sääli tietysti, että energiajuomat ovat omalla tavallaan ihan hirveitä sotkuja.

Tuntuu haikealta kun tajuaa, että sen ei välttämättä tarvitsisi olla näin. Ostin työmaalle Pauligin Juhlamokkaa, huomattuani että se oli yllättävän tuoretta: parin viikon takaista paahtoa. Ensimmäinen pannu oli paljon parempaa kuin muistin. Tavallinen supermarketkahvi voi olla hyvinkin tyydyttävää, jos sen saa tuoreena käsiinsä. Valitettavaa on, että yleensä paahdosta on kulunut jo useampi kuukausi ja kahvi on turskia heti pakkauksen avaamisen jälkeen. Olisi hienoa, jos kahvia myytäisiin kuin muita tuoretuotteita.

Paras vinkki, jolla saa heti hieman parempaa kahvia: kaikkien kahvin valmistukseen käytettävien astioiden ja laitteiden huolellinen puhdistaminen ennen käyttöä. Kahvin rasva härskiintyy nopeasti ja kahvijäämät pilaavat myös uuden kahvin makua tehokkaasti, mikäli putsaus ei ole läpikotaista.

Kahvista muualla netissä, edition 3/2012

Olen tietysti utelias kahvin suhteen, verkossa on paljon infoa kahviin liittyen. Kaiken kahvinkeiton keskellä on hyvä joskus ottaa samalla reipas infoähky.

Blogeja: Espresso Passione, Kahvia seurailemassa ja Coffee Crusade

Suomen isoin keskustelufoorumi kahvista: Ristretto

Ruokala.netin sarja hyvän kahvin teosta, opastajana Kalle Freese, joka hänkin sijoittui komeasti Vuoden Barista 2012-kilpailuissa:

• Osa 1- Mitä on kahvi ja mistä se tulee?
• Osa 2 - Kahvin paahtaminen
• Osa 3 - Näin valmistat kotona vähän parempaa suodatinkahvia
• Osa 4 - Millainen kone ja kahvimylly pitäisi valita, jos haluaa tehdä hyvää espressoa?

Sarjan viimeinen osa ei vielä tätä blogausta tehtäessä ollut tullut, joten sitä kannattanee odottaa.

Pidän Twitterissä listaa suomalaisista kahvitweettaajista.