Vaaleammalla paahdolla

Kävin Cremassa hakemassa jotain uutta. Ostin Love Coffeen Honduras San Jóse Estatea, vähän vaaleapaahtoisempaa kahvia pressopannua ja kenties suodatinkahviakin varten. Rakastan cappuccinojani, mutta haluan käyttää muitakin uuttomenetelmiä.

Pressopannulla kahvin valmistaminen on yksinkertaista. Veden keittämisen jälkeen juoma on valmis noin viiden minuutin kuluttua. Koska olen noviisi, noudatan annettuja ohjeita. Hoffmannin ohjeen mukaisesti käytin isoon mukilliseeni 200g eli 2 dl vettä ja 15g hyvinkin karkeaksi jauhaamaani kahvia.

Olen hämilläni. Juon harvoin mustaa kahvia, en ole siis mikään hardcore-espresson juomari. Honduras-kahvin maku oli pyöreä, pehmeä, mieto ja marjaisa. Sen tietysti tunnisti kahviksi, tuoksu oli oikeinkin miellyttävä. Juomassa oli kuitenkin suutuntumansa puolesta jopa jotain teemäistä, hyvin kevyttä. Kevyt ei ole sana, jonka normaalisti yhdistän kahviin. Käytän yleensä maitoa kahvijuomissani. Koska rakastuin taannoisella Wienin matkalla Café Melangeen, maitoni on yleensä niin rasvaista kuin kaupasta saa. Ehkä siksi koenkin mustan kahvin näin, miltei mehumaisena. Teen juon ilman mausteita.

Tee ei kuitenkaan koskaan ole marjaisaa, ellei se ole maustettua laatua. Kahvista löytyy hedelmäisiä sävyjä, mikäli kahvi on tuoretta. Kaffan espressosta maistan heidän mainostamansa sitrushedelmän. Tuore kahvi on parhaimmillaan todella monisävyinen juoma - ilman, että siihen on lisätty mitään. Kaikki löytyy kahvipavusta.

Alan ymmärtämään vaaleampia paahtoja. Vaalea paahto saattaa antaa enemmän kahvipavun nyansseja lävitse. Maitopohjaisiin juomiin tarjotaan yleensä tummempia paahtoja. Tummat paahdot ovat voimakkaita, kahvi maistuu maidon takaa. Myyjät kutsuvat sitä kahvin bodyksi. Tumma ei ole niin hentoista. Kuitenkin viime aikoina cappuccinonikin ovat olleet herkullisia hivenen tavanomaista espressopaahtoakin vaaleammilla paahdoilla. Pitkään join vain tummemmista paahdoista tehtyjä kahveja. Arka tutustumiseni vaaleampiin paahtoihin ja kahviin mustana ilman mausteita tullee jatkumaan.

Muusikkona Suomea pääsee koluamaan joka puolelta. Kahvi on meille polttoainetta, pitkiä matkoja ei jaksa ilman kahvin suomaa piristystä. Työmaitten ja huoltoasemien kahvi seisoo pitkään. On tavallista, että taukojen kahvi on kitkerää ja palanutta. Joillekin duunareille seisonut kahvi tuntuu olevan jopa ylpeilyn aihe, sitä juodaan kuin Kossua, ärjäisyllä kitaan kumoten. Yhdistettynä kuvaan joittenkin paikkojen umpiruskeista pesemättömistä kahvipannuista ei ole ehkä ihme, että mustaa kahvia ei niin paljoa vaistomaisesti tee mieli. Kahvi muuttuu noissa tilanteissa nautintoaineesta piristysruiskeeksi, sitä käytetään efektin vuoksi. Paha maku on pakko peittää maidolla. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka hakevat mieluummin efektinsä energiajuomista. Sääli tietysti, että energiajuomat ovat omalla tavallaan ihan hirveitä sotkuja.

Tuntuu haikealta kun tajuaa, että sen ei välttämättä tarvitsisi olla näin. Ostin työmaalle Pauligin Juhlamokkaa, huomattuani että se oli yllättävän tuoretta: parin viikon takaista paahtoa. Ensimmäinen pannu oli paljon parempaa kuin muistin. Tavallinen supermarketkahvi voi olla hyvinkin tyydyttävää, jos sen saa tuoreena käsiinsä. Valitettavaa on, että yleensä paahdosta on kulunut jo useampi kuukausi ja kahvi on turskia heti pakkauksen avaamisen jälkeen. Olisi hienoa, jos kahvia myytäisiin kuin muita tuoretuotteita.

Paras vinkki, jolla saa heti hieman parempaa kahvia: kaikkien kahvin valmistukseen käytettävien astioiden ja laitteiden huolellinen puhdistaminen ennen käyttöä. Kahvin rasva härskiintyy nopeasti ja kahvijäämät pilaavat myös uuden kahvin makua tehokkaasti, mikäli putsaus ei ole läpikotaista.