Good Life Coffee

Stadiin avattiin joitakin päiviä sitten uusi hyvän kahvin kahvila, Good Life Coffee. Omistajat tuntuvat ottavan kahvin todella pieteetillä.

Good Life Coffee on Kalliossa, Kolmannella Linjalla. Se on pieni ja nätti. Laskeskelin siellä olevan n. 12 asiakaspaikkaa. Jatkuvasta kävijävirrasta päätellen välillä voi olla vaikeaa saada itselleen istuinta. Kallion ja Sörkan alueella on nyt kaksi todella hienoa kahvilaa, joista Sävy löytyy Sörkan puolelta.

Huomaan, että mulla on vaikeuksia löytää nimike näille kahviloille. Kahvia saa eri tasoisista paikoista. Tuntuu jotenkin mielettömältä kutsua Good Life Coffeeta ja Sävyä “vain” kahviloiksi, jos mikä tahansa seisonutta suodatinkahvia tarjoava kahvila on kahvila. Olisiko hyvän kahvin kahvila hyvä nimitys? Jotain kankeaa tuossa nimityksessä on. Toisaalta, ovathan sekä Chez Dominique että McDonalds ravintoloita…oh well.

Good Life Coffeen listalta saa espressopohjaisia juomia sekä suodatettua (aeropress ja pourover (=se ihan “tavallinen” suodatinkahvi, tosin käsin suodatettuna)) kahvia. En ole vielä kokeillut heidän suodatinkahvejaan.

Ensimmäisellä käynnilläni heillä oli espressona Bulia ja seuraavalla kerralla vuorossa oli Tim Wendelboen Espresso. Espressoa saa kahdessa koossa, yhtenä shottina tai tuplana. Good Life Coffee tekee oletuksena cappuccinon yhteen espressoon, mikä on ilmeisen perinteistä. Heidän cappuccinonsa on hyvin lempeä, minkä takia sen juomista pitää jopa jarrutella. On liiankin helppoa juoda herkullinen cappuccino kiireellä pois.

Buli on ihanaa. Tim Wendelboe on ihanaa. Wendelboen maku? Monitahoinen. Suussani maistui jokin punainen marja ja karamelli. Wendelboen espresson paahdossa on makeutta. Kotona olin havaitsevinani, että Wendelboen maku muuttuu jonkin verran kun jauhatusastetta ja kahvin määrää muuttaa uutoissa. Maku oli kuitenkin erinomainen kaikilla muutoksilla.

Luettuani eri kahvifoorumeita ja blogeja sain käsityksen, että Tim Wendelboe on todella legenda pienkahvipaahtimojen keskuudessa. Wendelboen tinkimätön asenne suhteessa papuun ja paahtamiseen on ihailtavaa. Musta on hienoa, että Good Life Coffee on saanut järjestettyä valikoimiinsa Wendelboen kahvit. Olkoonkin, että Wendelboesta joutuu maksamaan todellisen highend-hinnan. 250g espressopapua maksoi 19€.

Mulle suurin juttu oli kuitenkin tajuta, miten isoja sävyeroja eri laitteet tekevät samoihin kahveihin. Toki myös baristalla on merkitystä. Buli tuntui musta kotona kevyemmältä ja taasen Tim Wendelboe tujummalta kuin Good Life Coffeessa. Kenties opin aina jotain uutta samalla kun juon ammattibaristan keittämää cappuccinoa. Ainakin mua mietityttää kerta toisensa jälkeen eri uuttojen nopeuden ja tiukkuuden suhde verrattuna makuun.

Good Life Coffee myy montaa papua mukaan, bongasin hyllystä ainakin Helsingin kahvipaahtimon, Turun kahvipaahtimon, Kaffa Roasteryn, Johan & Nyströmin, Drop Coffeen, Koppikaffen ja Tim Wendelboen kahvit. Kotikeittäjällä on nykyään Stadissa jo varsin mukavasti paikkoja, mistä ostaa todella hyvää kahvia. Good Life Coffeella on myynnissä myös Wilfan laitteita, jotka ovat ilmeisesti suodattelijalle mitä oivallisin valinta. Muitakin laitteita löytyi…

Buli

Tutustuin Buliin käydessäni Helsingin kahvipaahtimon kahvilassa Skanno Caféssa, maun voimakkuus sai minut mietteliääksi - mutta ostin tyytyväisenä kahvia.

Ostin ensin cappuccinon ja sen jälkeen espresson tehtynä samasta kahvista, omalaatuisten tapojeni mukaan. Tällä kertaa Skanno Cafén myllyssä oli Helsingin kahvipaahtimon Bulia.

Kahvin paahtaja sattui olemaan tiskin takana, juttelimme hetken. Hän kertoi kahvinsa lähtökohdista, kahvilastaan ja paahtimostaan. Paahtaja tuntui olevan varsin mielissään pienestä indonesialaisesta Lintong-lajikkeen lisästä Bulissa, tyytyväinen makulöytöönsä. Juotuani nyt pussillisen Bulia voin yhtyä tähän mielipiteeseen, tai ainakin siihen, että Buli on erittäin maukasta.

Buli on yllättävän kukkea. Siinä on voimakas hapokas lähtömaku ja pitkään suussa maistuva jälkimaku. Ensimaku on kuin kuuman kahvin kanssa jokin sitrushedelmä, kenties appelsiini, aukeaisi kielellä. Maku jatkuu miellyttävänä pitkään, pehmentyen ja miedontuen. Ei tunnu mitään kitkeryyttä. Buli tuottaa nautinnollisen cappuccinon, voimakas kahvi maistuu maidon alta.

Olen huomannut, että kahvia voi hienosäätää muuttamalla muutakin kuin jauhatuskarkeutta. Samalla karkeudella kahvin määrän pienet muutokset vaikuttavat uuttoaikaan, olen tällä menettelyllä saanut 28-29 sekunnin espressoja 24-25 gramman massalla valmista espressoa. Muutokset kahvin määrässä pesässä voivat olla kovin pieniä, tyyliin 14,4 grammasta 14,0:aan grammaan. Pointtina ei ole kikkailla kahvin määrän kanssa, mutta näillä pienillä korjausliikkeillä saan espresson pysymään notkeudeltaan ohuena siirappina ja maultaan aavistuksen makeana. Menettely vaatii tarkkaa punnitusta. Vaaka oli hyvä ostos.

Huomaan myös, että tavallaan tykkään 14 gramman filtterin tuplaespressosta. Se ei ole niin tiukka juoma kuin mitä highend-koneiden 18+ gramman filttereistä tulee. Kotona Silvialla keittäessä tykästyin Buliin vielä enemmän. Taidan keittää espresson Silvian filtterin takia aavistuksen laihemmaksi kuin Skannossa, ajan kanssa Bulista löytyi monia sävyjä.

Lukija on oikeassa, uumoilessaan espressonkeiton olevan hieman nörtähtävää. Espresso on pirullinen juoma keitettäväksi, mikäli on saanut joskus maistaa herkullista espressoa. Kaikki tarkkuus valmistuksessa pyrkii vain makukokemuksen edes jonkinlaiseen toisintamiseen, jotta espressonkeitto ei olisi pelkkää hakuammuntaa. Fakta on, että hyvä kahvi on suhteellisen kallista. Papuja ei halua tuhlata.

Posti toi espresson teon tueksi Scott Raon kirjan The Professional Barista’s Handbook. Raon kirjasta opin heti sen, että espressofiltterin kanssa ei voi olla liian huolellinen. Filtterin pitää olla kuiva, kahvi pitää saada sinne tasaisesti ilman klimppejä ja tamppauksen jälkeen kahvipatjalle ei saa tapahtua mitään. Myllyäni ei ole varustettu jakelijalla, joten suoraan nokasta tullessaan kahvi hivenen klimppiintyy. Otin käyttöön Weiss-menetelmän: käytän pientä pohjatonta purkkia apulaitana ja pienellä pätkällä kitaran kieltä pyrin pyörittämään kahvista klimpit pois ennen tamppaamista. Weissaamisella varmistetaan, että kahvi on tasaisesti jaettu filtteriin ennen tamppausta. Jos kahvi on epätasaisesti tiivistynyt, menee vesi jostain läpi nopeammin ja lopputuloksena on maultaan aliuutettu kahvi - se ei vain ole niin paksua suutuntumaltaan ja maistuu vetiseltä. Kahviloiden huippumyllyt toki tekevät hyvin, hyvin tasaista jälkeä. Weissaaminen on tavallisten kotikeittäjien tekniikka. Kotikeittäjillä on kenties enemmän aikaa käsityöhön kuin rahaa ammattitason myllyihin.

Alan ymmärtää kokkeja. On ilo oppia, saada pientä kehittymistä siellä täällä omissa keitoksissaan. Jacques Boissonsin tavoin oman taidon kehittyminen saa minut arvostamaan taitavia baristoja yhä enemmän. Sävyn, Skanno Cafén, Kaffan, Johan & Nyströmin etc. baristat loihtivat todella maukkaita juomia, joten jos lukija sattuu olemaan jonkin tällaisen kahvilan lähellä - suosittelen poikkeamista cappuccinolle.

Visiitti Kahvila Sävyyn

Kotona espresson keittäminen vaatii viitseliäisyyttä. Jos haluaa cappuccinonsa nopeasti, on syytä mennä kahvilaan.

Helsinkiläisten onneksi on kaupungissamme nykyään muutama pieni kahvila, joista saa poikkeuksellisen hyvää vastapaahdettua kahvia. Kahvila Sävy sijaitsee Sörnäisissä, Piritoriksikin kutsutun aukion laidalla Kinaporinkadulla. Sörkka on muuttunut paljon sitten takavuosien, jonkin verran viihtyisämmäksi. Sävy antaa uuden syyn käydä Sörkassa.

Lyhyestä historiastaan huolimatta Sävy on vanhan oloinen, pieni kahvihuone ihan muutamilla asiakaspaikoilla. Omalla tavallaan romanttinen tila antaa varsin mukavat puitteet itse asialle, kahville. Lukuun ottamatta kahvia on menu varsin rajallinen - mikä lisää paikan charmia. Croissantit ovat herkullisia.

Sävy on todella keskittynyt kahviin. Kahvia saa erilaisilla uutoilla AeroPressistä suodatinkahviin sekä espressopohjaisina. Jokaisen Sävyssä juomani kahvin laatu on ollut todella huikea. Nuorehkon oloinen omistaja tuntuu olevan todella innoitettu hyvästä kahvista. Hän keskustelee mielellään eri mauista ja siitä, kuinka hän päätyy lopputuloksena oleviin juomiin.

Turun kahvipaahtimon espressosta tehdyn cappuccinon ensimmäinen nyanssi oli pähkinäinen hyvällä tavalla. Maku oli voimakas, olematta mitenkään ylitsekäyvä. Jälkimaku oli pitkä ja makeahko. Omistaja loihti cappuccinoon nautinnollisen kauniin latte artin. Hänellä oli toisessa espressomyllyssä ruotsalaisen paahtimo Drop Coffeen vieraskahvia, enkä uteliaisuuttani voinut olla pyytämättä tästä kahvista tehtyä cappuccinoa. Drop Coffee oli hyvin vaaleaa ja ensimaku olikin kovin mieto, mutta jalkimaun tenhoava hyvyys sai minut vielä tilaamaan espresson samasta kahvista. Drop Coffeesta tehty espresso vahvisti tunnelmiani hapokkaasta, mutta ei kitkerästä miedosta kahvista, jonka ensimmäinen maku oli miltei olematon mutta jälkimaku taivaallinen ja oudon makea.

Omistaja harmitteli ensimmäistä makua - hän kommentoi, että ei ollut kenties vielä löytänyt parhaita säätöjä laitteistaan Drop Coffeen kahville. Hän halusi saada myös ensi makuun voimakkaamman aromin.

Espresso on uuttotapana pirullinen. Aivan kuin Drop Coffeen kahvi piilottaisi salansa, vihjaillen ja keimaillen. Luullakseni tässä on myös espresson viehätys - makukirjo on todella laaja ja pienet säädöt ja muutokset laitteissa muuttavat makua merkittävästi. Kotikoneiden väljemmät asetukset tekevät kotikeittäjälle tasalaatuisuuden saavuttamisen vielä hankalammaksi kuin mitä se on kahviloiden La Marzoccoilla…

Kysyin omistajalta näistä erikoisista kahvipavuista. Hän kertoi matkanneensa Ruotsiin tutustumaan sikäläiseen kahvikulttuuriin ja kahviloihin. Käynnillään Drop Coffeessa oli hänelle myyty nämä pavut viiden kilon säkissä tyyliin “testaa ja ihastu”. Pienpaahtimot voivat tehdä jotain tällaista. Tämä viiden kilon erä on ilmeisesti uniikki paahto, vain nämä viisi kiloa juuri tällä tavalla…

Kotikeittäjälle Sävy myy mukaan Turun kahvipaahtimon kahveja. Olen tähän mennessä saanut niistä vain hyviä kokemuksia, joten voinen suositella niitä: olen saanut Turun Kahvipaahtimon espressosta tuoretta, hyvää pähkinäistä makua myös Silviallani.

Sävy on muuttamassa, kenties toukokuun alkupuolella. Uusi paikka tulee Harjukadun ja Aleksis Kiven kadun kulmaan, lähelle nykyistä sijaintia.

Vaaleammalla paahdolla

Kävin Cremassa hakemassa jotain uutta. Ostin Love Coffeen Honduras San Jóse Estatea, vähän vaaleapaahtoisempaa kahvia pressopannua ja kenties suodatinkahviakin varten. Rakastan cappuccinojani, mutta haluan käyttää muitakin uuttomenetelmiä.

Pressopannulla kahvin valmistaminen on yksinkertaista. Veden keittämisen jälkeen juoma on valmis noin viiden minuutin kuluttua. Koska olen noviisi, noudatan annettuja ohjeita. Hoffmannin ohjeen mukaisesti käytin isoon mukilliseeni 200g eli 2 dl vettä ja 15g hyvinkin karkeaksi jauhaamaani kahvia.

Olen hämilläni. Juon harvoin mustaa kahvia, en ole siis mikään hardcore-espresson juomari. Honduras-kahvin maku oli pyöreä, pehmeä, mieto ja marjaisa. Sen tietysti tunnisti kahviksi, tuoksu oli oikeinkin miellyttävä. Juomassa oli kuitenkin suutuntumansa puolesta jopa jotain teemäistä, hyvin kevyttä. Kevyt ei ole sana, jonka normaalisti yhdistän kahviin. Käytän yleensä maitoa kahvijuomissani. Koska rakastuin taannoisella Wienin matkalla Café Melangeen, maitoni on yleensä niin rasvaista kuin kaupasta saa. Ehkä siksi koenkin mustan kahvin näin, miltei mehumaisena. Teen juon ilman mausteita.

Tee ei kuitenkaan koskaan ole marjaisaa, ellei se ole maustettua laatua. Kahvista löytyy hedelmäisiä sävyjä, mikäli kahvi on tuoretta. Kaffan espressosta maistan heidän mainostamansa sitrushedelmän. Tuore kahvi on parhaimmillaan todella monisävyinen juoma - ilman, että siihen on lisätty mitään. Kaikki löytyy kahvipavusta.

Alan ymmärtämään vaaleampia paahtoja. Vaalea paahto saattaa antaa enemmän kahvipavun nyansseja lävitse. Maitopohjaisiin juomiin tarjotaan yleensä tummempia paahtoja. Tummat paahdot ovat voimakkaita, kahvi maistuu maidon takaa. Myyjät kutsuvat sitä kahvin bodyksi. Tumma ei ole niin hentoista. Kuitenkin viime aikoina cappuccinonikin ovat olleet herkullisia hivenen tavanomaista espressopaahtoakin vaaleammilla paahdoilla. Pitkään join vain tummemmista paahdoista tehtyjä kahveja. Arka tutustumiseni vaaleampiin paahtoihin ja kahviin mustana ilman mausteita tullee jatkumaan.

Muusikkona Suomea pääsee koluamaan joka puolelta. Kahvi on meille polttoainetta, pitkiä matkoja ei jaksa ilman kahvin suomaa piristystä. Työmaitten ja huoltoasemien kahvi seisoo pitkään. On tavallista, että taukojen kahvi on kitkerää ja palanutta. Joillekin duunareille seisonut kahvi tuntuu olevan jopa ylpeilyn aihe, sitä juodaan kuin Kossua, ärjäisyllä kitaan kumoten. Yhdistettynä kuvaan joittenkin paikkojen umpiruskeista pesemättömistä kahvipannuista ei ole ehkä ihme, että mustaa kahvia ei niin paljoa vaistomaisesti tee mieli. Kahvi muuttuu noissa tilanteissa nautintoaineesta piristysruiskeeksi, sitä käytetään efektin vuoksi. Paha maku on pakko peittää maidolla. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka hakevat mieluummin efektinsä energiajuomista. Sääli tietysti, että energiajuomat ovat omalla tavallaan ihan hirveitä sotkuja.

Tuntuu haikealta kun tajuaa, että sen ei välttämättä tarvitsisi olla näin. Ostin työmaalle Pauligin Juhlamokkaa, huomattuani että se oli yllättävän tuoretta: parin viikon takaista paahtoa. Ensimmäinen pannu oli paljon parempaa kuin muistin. Tavallinen supermarketkahvi voi olla hyvinkin tyydyttävää, jos sen saa tuoreena käsiinsä. Valitettavaa on, että yleensä paahdosta on kulunut jo useampi kuukausi ja kahvi on turskia heti pakkauksen avaamisen jälkeen. Olisi hienoa, jos kahvia myytäisiin kuin muita tuoretuotteita.

Paras vinkki, jolla saa heti hieman parempaa kahvia: kaikkien kahvin valmistukseen käytettävien astioiden ja laitteiden huolellinen puhdistaminen ennen käyttöä. Kahvin rasva härskiintyy nopeasti ja kahvijäämät pilaavat myös uuden kahvin makua tehokkaasti, mikäli putsaus ei ole läpikotaista.